lauantai 28. toukokuuta 2016

Ei nimi naista pahenna..

Nimiasia oli pitkään auki. Koko ikäni ajattelin että vaihdan ehdottomasti nimeni isäni nimestä pois, sillä en tuntenut minkäänlaista kiintymystä nimeäni kohtaan. Olin jopa harkinnut vaihtavani nimeni äitini tyttönimeen, mutta siinä olisi ollut r-kirjain, jolloin olisin joutunut tavaamaan sitä aina ja joka paikassa, eikä siitä olisi ollut apua, kun r-kirjaimeni ei tule ulos suusta suomalaisittain. Jos naimisiinmeno olisi tullut ajankohtaiseksi ennen yrityksen perustamista, olisin melko varmasti nimeni vaihtanut. Yritys ja nimen tekeminen vanhalla nimellä kuitenkin muutti tilanteen.

Nimen vaihdos olisi tarkoittanjut sitä, että olisin aloittanut nimen tekemisen alusta. Tai vaihtoehtoisesti työpuolella käyttänyt tyttönimeä. Se olisi mennyt sekavaksi, koska esimerkiksi Facebookin hääryhmissä edustan sekä itseäni että yritystäni.

Tämän jälkeen harkitsin yhdistelänimeä, mutta koska mies ilmoitti ettei pidä siitä päätin luopua ajatuksesta. Jotenin tuntui typerältä hokea kahta lyhyttä nimeä peräkkäin.

Koska meillä ei Peten kanssa ole suunnitelmissa hankkia lapsia, niin se yhteinen sukunimi ei muuta mitään. Pete ymmärsi valintani täysin.

Niinpä eilen maistraatissa asioidessa vein vihkijälle lapun, jossa ilmoitin pysyväni Tuiskuna. Enää nimi ei kalskahda vain isältäni, vaan nyt se kertoo meille siitä, että minä, veljeni ja hänen lapsensa ollaan samaa perhettä.



lauantai 21. toukokuuta 2016

Humputuksia

Olen sortunut häähumputteluun. Selkeästi morsiangeeni alkaa viimein ottamaan minusta kiinni.

Olen shoppaillut Etsystä kymmeniä kertoja työjuttuja ja jotain pientä itsellekin. Nyt sitten tylsyyksissäni keksin, että haluan aamua varten itselleni satiinisen aamutakin. Bride-tekstillä tietenkin. Väriksi otin violetin teeman mukaan. En mustaa, vaikka siihen ensin meinasin päätyäkin. Aamutakit tilasin tästä kaupasta, ja sainkin kuluvalla viikolla ilmoituksen että se on lähtenyt.


Toinen humputus on niinkin tärkeä asia kuin nimikoitu henkari. Tilasin henkarin päivämäärällä ja The Bride tekstillä. Henkari on luonnollisesti musta, ja siihen tuli violetti rusetti. Tilasin samalla henkarin myös Vaimoainesta -blogin Merville. Yhdistetyt postikulut katsos. Henkarit tilasin jenkeistä täältä.


Onko muut sortuneet hullutuksiin häiden alla?

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Muistokehys

Minä kun muutkin! Päätin että häiden jälkeen pistän seinälle muistotaulun, sellaisen pienen vitriinin. Yritin kovasti etsiskellä niitä Etsystä, kunnes hääryhmässä joku ilmoitti bonganneensa sellaisen Ikeasta.
Ikävä kyllä tämä ikean muuten niin kätevä Kasseby oli saatavilla vain valkoisena. Minä sitten näppäränä tyttönä päätin maalata sen mustaksi. Spraymaalia oli sopivasti jäljellä, ja eilen sitten suhisin menemään.

Pari kerrosta maalia ja vitriini oli musta. Ainoastaan lasin ja kehyksen väliin jäi vähän valkoista, ja niitä yritin vähän paikkailla tänään miranolilla. Ihan täydellistä siitä ei vieläkään tullut, mutta nyt mennään tällä. Ei niitä kai sieltä kukaan tiiraile. Ja jos tiirailee, niin voi tiirailla muualla :D Jos Ikea jossain vaiheessa muistaa meitä synkiöitä tekemällä mustan, niin käyn hakemassa sellaisen. Ei tällä köyhtynyt kuin 15€..

Taustan huovan vaihdan mustaksi, siksi en ole erityisemmin varonut sitä maalatessa :D




Jotakuinkuin tällainen siitä lopulta sitten tulee: