sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kosinta

Muistaakseni en ole koskaan kertonut täällä, kuinka meillä kosinta tapahtui? Olin nimittäin tehnyt kovaa pohjustustyötä sen suhteen, etten halua mitään spektaakkelia tai pitkään kestävää tilannetta, sillä olen kova jännittämään ja myös erittäin malttamaton. Tiesin että mikä tahansa tavallisuudesta poikkeava romanttinen tai yllättävä tilanne johtaa aina kosintaan, enkä sellaista halunnut. Yhtenäinen linja meillä oli myös sen suhteen, että kosinta tapahtuu kahden, ei julkisella paikalla.

Oli sunnuntai-ilta, päivä ennen talvipäivänseisausta (luultiin että se oli sunnuntai, mut väärin meni), Pete oli ollut koko päivän siivoamassa tallilta tavaroitaan, koska talli oli menossa purkuun. Mä katselin koko päivän Twilight-elokuvia, ja olin juuri aloittanut Aamunkoi osa 1:n kun Pete tuli kotiin (katselin itseasiassa hääkohtausta kun ovi kävi). Katsottiin leffa yhdessä ja päätettiin lämmittää sauna. Leffa loppui ja sauna ei ollut vielä valmis, niin mentiin sängylle hetkeksi aikaa köllimään.

Yhtäkkiä Pete sanoi että hänellä olisi mulle jotakin. Että saan sen jos haluan. Malttamattomana ja vähän kärttyisenäkin totesin sitten, että mistä mä voin tietää haluanko sen, kun en tiedä mitä se on. Saan sen kuulemma jos vastaan oikein: tulisitko vaimokseni? No tietysti vastasin kyllä. Yöpöydän laatikosta (johon olin juuri edellisenä päivänä katsonut etsiessäni jotain) löytyi valkoinen rasia jossa oli "mun sormus". Se sama, mitä olin muutaman kerran kuolannut käydessäni kelloasioilla Korukellossa, ja jota olin viimeksi viikko sitten vihkisormusta suunnitellessa sovittanut. Tiesin että koko on liian iso, mutta pidin sitä silti sen illan ja seuraavan päivän siihen asti kun saatiin vietyä se takaisin Myyrmanniin pienennykseen. Samalla valittiin Petelle titaaninen leveä sormus.

Kosinta oli juuri sellainen arjen tilanne, josta olin aina haaveillut. Ja se tuli totaalisena yllätyksenä, sillä olimme puhuneet että kulunut vuosi oli ihan surkea, ja Pete oli vakuuttunut että seuraava vuosi olisi hyvä. Odotin kosintaa siis uutena vuotena, mutta meidän kummankin pakanauskontomieltymyksistä johtuen Pete valitsi päiväksi vanhojen kansojen uuden vuoden.

Kihlautumisen jälkeinen fiilis oli jännä, samalla sitä halusi huudella ympäri maailmaa, mutta halusin silti ensin ilmoittaa ystäville. Tuleva kaaso sai whatsapp-viestillä kuvan jo samana iltana, mutta muille perheenjäsenille kerrottiin viestillä ja puhelimessa vasta seuraavana päivänä ja sitten illalla Facebookissa kavereille. Mikään Facebook-status ei ole muuten kerännyt niin paljon tykkäyksiä ja kommentteja :D
Häiden ajankohta päätettiin kihlautumisen iltana saunassa, mutta päivämäärä valittiin vasta häämessuviikonloppuna, kun näin unessa meidän kutsut.

Nyt on häihin enää puolisen vuotta aikaa. Apua miten nopeasti aika on mennyt!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti