sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Linnan juhlat 2014

Nyt on taas juhlittu Suomen itsenäisyyttä vuoden odotetuimmissa bileissä ja aika ruotia läpi vieraiden juhlapukeutumista. Jälleen kerran osa oli valinnut ylleen turvallista ja osa erittäin rohkeaa, osa onnistui ja osa ei. Tällä kertaa ruodittavaksi päätyy onnistuneimmat ja epäonnistuneimmat niistä, jotka on median kuvagallerioihin kuvattu. Valitettavasi suurinta suosikkiani ei mistään kuvista löytynyt. Se oli se puuterinvärinen, liehuva sifonkipuku, jossa oli täysin strassattu yläosa. En muista kuka sitä kantoi ja kenen puku se oli, mutta siinä oli suuren maailman tyyliä. Jos joku tietää kenestä puhun, niin vinkatkaa ihmeessä!

Aino-Kaisa Saarinen oli pukeutunut Johanna Lätin suunnttelemaan, yksinkertaiseen, punaiseen pitsipukuun. Pitsissä parasta on nimenomaan se, että puku itsessään ei vaadi erikoisia leikkauksia, tai mitään kommervenkkejä, vaikke nekin tottakai toimii. Tämä kyseinen puku oli tyylikäs ja istuva ja puki kantajaansa täydellisesti. Jossain kommentoitiin hiukan Aino-Kaisan asustevalintoja, ja kieltämättä itselläkin nuo mustat kengät pistää silmään vähän eriparisena korujen ja laukun kanssa. Ehkä kultaiset tai punaiset kengät olisivat istuneet asuun paremmin. 

Anna-Lena Rauman puku oli todella kaunis. Olen tunnetusti kermakakku- ja tylliunelmafani, ja tässä puvussa oli sitä juuri sopivasti näihin juhliin. Helman liukuväriefekti ja runsaus oli todella kaunis ja pitsiyksityiskohdat hienosti suunniteltu. Pidin koko kokonaisuudesta todella paljon sotkuisesta tukasta asusteisiin. Puku oli Teemu Muurimäen suunnittelema, ja mielestäni paras sekä toteutukseltaan (tekijä meni kokonaan ohi) ja suunnittelultaan. 

Anna Rukko saapui juhliin Mert Otsamon suunnittelemassa, ja ymmärtääkseni myös toteuttamassa puvussa, ja valitettavasti nyt on pakko sanoa, että tämä ei ihan vakuuta laadullaan. Mert on lahjakas suunnittelija, mutta ainakaan tässä suunnittelu ja ompelujälki ei mielestäni vastaa sitä tasoa mitä mielestäni pitäisi olla. Olkakoriste ei näytä kovin hyvältä, ja silkkisifonki ei mielestäni asetu kantajalleen kovin imartelevasti. Lisäksi herkkä sifonki ja voimakkaat paljetit evät toimi käytännössä niin hyvin yhteen kuin ehkä oli ajatelu. Lisäksi mietin että puku olisi kannattanut rakentaa niin, että tuo keskeisessä asemassa ollut kaulakoru olisi päässyt oikeuksiinsa, nyt puku ja koru eivät ole pari. 

Annina Enbuskella oli Hanna Sarenin puku, jonka kangasvalinnat eivät olleet parhaat mahdolliset. Puku on jo tässä vaiheessa niin rypyssä, että tulee väkisin mieleen, onko se koskaan edes silitetty. Lisäksi istuvuus on täysin hukassa ja saumat vaikuttivat viimeistelemättömiltä. Jos tehdään löysä yläosa, niin alasosa saisi istua silloin täydellisesti. Nyt tässä puvussa on tuplasti liikkumaväljyyttä. Idea tässä on mielestäni kyllä todella kiva. 

Elina Kiikko ei taida pettää kovin usein. Muistan linnan juhlien historiasta yhden oranssin puvun, jonka väri korosti vähän ikävästi Elinan värjeä aiheuttaen vähän sellaisen sairaan lookin.. Mutta tämä puku oli mielettömän kaunis leikkauksiltaan ja erittäin tyylikäs. Muistutti malliltaan kovasti viime vuoden nahka-asua, ja vyökin taisi olla samanlainen, mutta mitäs sitä hyvää tyyliä muuttamaan. 

Tämä Elina Lepomäen puku oli Teemu Muurimäen suunnittelema, ja ajatuksena todella kiva. Harmillisesti kokonaisuuden pilaa kantajansa huono ryhti ja puvun istuvuus. Puku on vyötäröltä ja lantiolta ihan mainio, mutta tuossa rintaosan alueessa on jotain pielessä. Pukuun olisi ehkä kannattanut laittaa sisään kupit, sillä nyt ainakin mun silmään vaikuttaa että puvussa ei ole yhtään muotoa, ja rintaosa on lattea, löysä ja liian matala sivuista ja taas keskeltä liian korkea. Tässä kuvassa kiinnitän voimakkaan värisen Lepomäen puvun sijaan huomiota taustalla olevaan harmaaseen, joka kyllä on mielestäni tyylikkäämpi kokonaisuutena. 

Jaana Pelkonen on aina yksi illan seuratuimmista, eikä hänellä taida olla koskaan ollut yhtään epäonnistunutta vaatetta tai lookkia. Tällä kertaa puku oli vanha, Euroviisuihin Teemu Muurimäen suunnittelema erittäin tyylikäs puku. Ilman noita jännittäviä leikkauksia, ei puku olisi varmaan minkään näköinen, mutta nyt ne tuovat pukuun juuri sopivasti erikoisuutta. Lisäksi tässä puvussa on istuvuus kohdillaan. 
Leena Harkimon puku oli mielestäni sekä huono, että hyvä. Hyvää siinä on kauniit leikkaukset ja hieno liukuvärjäys. Huono puoli ei näy tässä kuvassa, mutta tv-kameroiden kuvatessa näkyi. En voi sille mitään, mutta mielestäni on erittäin häiritsevää, että mattapintaisen sifongin alla on kiiltävä satiini. Ohuet satiinit tuppaa olemaan juuri sellaisia todella kiiltäviä, ja mielestäni kiilto mattapinnan alla saa lookin näyttämään halvalta, vaikka kankaat olisivatkin maksaneet maltaita. 

Yksi omia suosikkejani oli tämä Lotta Kopran kroko-puku. Puku olisi loistava ilman krokoakin, mutta kroko toi siihen juuri sen verran mielenkiintoa, että se kiilaa kärkikahinoihin. Itse puku krokon alla on täydellisesti istuva ja tyylikkäästi suunniteltu. Itse olen vähän kiikun kaakun sen suhteen, onko musta oikea väri linnan juhliin, koska se on auttamattomasti tylsä, mutta jos laittaa pukuun kultaisen krokon niin tylsyys häviää saman tien :)

Maria Guzenina ja Jenny Packham. Kummatkin ovat lyömättömiä. Rakastuin tähän pukuun palavasti kun näin sen ensimmäisellä vilauksella ja tunnistin sen saman tien. Voisin myös vannoa, että kenen tahansa muun päällä se ei olisi toiminut. Antaisin kuitenkin tosiaan hiukan noottia Marian tukasta, esimerkiksi Jaana Pelkosen simppeli niskanuttura olisi ollut parempi. Edestä look ei näytä ollenkaan niin pahalta kuin takaa. Tai jos tukassa olisi ollut pituutta hiukan enemmän.. 

Mikaela Ingberg ja raitapuku. Raidoissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta tässä itselläni pistää silmään se, että kaksi alimmaista raitaa ovat irti toisistaan ja kaikki muut kiinni toisissaan. Näyttää siis siltä, että tuo viimeinen raita on lisätty pukuun, koska se on ollut esimerkiksi liian lyhyt. Lisäksi puku ei istu mistään tärkeistä kohdista hyvin. Vyötärö on aivan liian iso ja rintasaumat kääntyy keskelle päin. En tajua miten?

Lisää ei-istuvia vaatteita. Niina Kelon pinkki-musta pitsipuku. Tästä ei oikein osaa sanoa mitään. Koska katseeni ei osu mihinkään muualle kuin tuohon paljaaseen pinkkiin osaan, joka istuu niin huonosti, ettei vaan pysty ymmärtämään. 

Pia Kauman turkoosi puku taas jäi ainakin Ylen pukulähetyksessä täysin Pian hiuskoristeen varjoon. Juontajat puhuivat ainoastaan hiuskoristeesta, jota en edes erottanut tukasta. Mä en sen enempää edes jaksanut tiirailla, kun katselin pukua, joka oli todella kaunis. Se istui hyvin, ja pidin sen ruusukkeista todella paljon. Etuosakin näyttää todella kauniilta, vaikken yleensä pidä tällä lailla leikatuista yksiolkaimisista vaatteista. 

Saana Kemppaisen puku oli varmaan näistä tähän postaukseen keräämistä puvuista se suosikein. Puku oli Katri Niskasen käsialaa, ja vaikka jossain kommentoitiin että puku ei näytä Katrin normaalilta luomukselta, minusta se on vain virkistävää. Mua itseäni harmittaa, että suunnittelijat helposti jämähtää yhteen tiettyyn tyyliin, ja etenkin Katrin kohdalla se on niin selkeä tyyli, että vähän rupeaa tuntumaan toistolta. Tämä puku taas kaikessa ei-Katrimaisuudessaan on ihan täydellinen. Harmaa ja vanha roosa yhdistelmänä oli todella upea, ja mielestäni helma liikkuui todella kauniisti ja puku istuu kuin hansikas. Melkein nostaisin tämän kautta historian kaikista Katri Niskasen puvuista parhaimmaksi. 

Salla Honkapään gladiaattrihenkinen puku pisti heti silmääni kättelyjonossa. Siinä on ihanaa erilaisuutta muihin suomalaisiin suunnttelijoihin nähden, sillä se on lookiltaan yksinkertainen mutta siinä on kuitenkin juju. Toisinaan suomalaisilla on tapana ampua hiukan yli. 

Sari Sarkomaa ja vanha iltapuku. Tämän nähdessäni meinasin tukehtua shampanjaan, sillä puku istui todella huonosti. Rintaosa lätisti rinnat pannukakuiksi ja rinnat itsessään näyttivät roikkuvan aivan liian alhaalla. Mihinkään muuhun ei tässä puvussa oikein pystynyt kiinnittämään huomiota, sillä tuo järkyttävä rintaosasto vei kaiken huomion. Jos pistää vanhan puvun päälleen, sitä saattaisi kannattaa käyttää ompelijalla ennen ihmisten ilmoille lähtemistä..

Shiho Tanakan puku meni kättelyjonossa totaalisesti ohi, mutta kun näin sen kuvan huokaisin ihastuksissani. Musta iltapuku kultaisilla koristeilla ja kirjailuilla toimii täydellisesti. Istuvuudesta en sen kummemmin osaa tämän kuvan perusteella sanoa, mutta tuskin sen istuvuudesa mitään isompaa vikaa on.

Ensimmäisenä tässä postauksessa vilahti punainen pitsipuku, ja tässä kuvassa Tea Riihilahden päällä oleva puku oli vedetty hiukan pidemmälle. Kokonaisuutena pidin enemmän tästä puvusta, sillä takana oli aivan ihana peplum- ja rusettiyksityiskohta ja pääntie oli todella kaunis. Erittäin ajankohtainen ja tyylikäs. Tässäkin tapauksessa joku kommentoi asusteiden väriä, että musta ei kuulemma ole tyylikäs. Omaan silmääni mustat asusteet eivät pistä, mutta tämän toisen kommentoijan ehdottamat nudet kengät ja laukku taas olisivat pistäneet omaan silmääni. Kaikkein paras olisi ehkä ollut kultainen metalliväri. 

Viimeisnä kuvakavalkadissa on Tuula Moilasen pinkki riikinkukkopuku. Pidän itse todella paljon riikinkukkokuvioista ja kokonaisuudessaan tämä puku on ihan kaunis. Tässä näkyy kyllä sitten taas se kiiltävä pohja ja tyllikangas, joka on ehkä pahempi kuin kiiltävä pohja ja sifonki. Tämä puku oli muuten kahteen kertaan juhlissa parin muun puvun kanssa. Tunnistin juhlissa kolme eriväristä Ayanan taftipukua ja kaksi eriväristä Manonin pukua. 
Loppuun on pakko nostaa vielä kaksi ihanaa pukua kahden ihanan tekijän toimesta. Itse arvostan suunnattomasti Aurora Raiskisen ja Saara Toivasen tapaisia suunnittelijoita, jotka tekevät vaatteensa itse. Kummankin puvuista näkyy aina tekijänsä tyyli ja kädenjälki, eikä heidän kohdallaan koskaan tarvitse pelätä sitä, istuuko puku.

Sofi Oksanen on jo vuosia luottanut Auroran taitoihin, eikä syyttä. Auroran ja Sofin mielet selvästi kulevat samoja ratoja, sillä Aurora osaa aina luoda Sofille ihan Sofin näköisen puvun. Jos tämä puku olisi kaikkine pitseineen ja tylleineen kenen tahansa muun päällä, olisi lopputulos iloinen sekametelisoppa, mutta Sofi ja puku toimivat yksiin täydellisesti. Lisäksi kokonaisuuden kruunaa Hannu Viitalan jännittävä hiuskoriste. Aurora, Hannu ja Sofi ovat kaikki varsinaisia taiteilijoita omalla alallaan. :)
Saara on suunnittelijana täysin erilainen kuin Aurora, sillä Saara luottaa usein yksinkertaisuuden voimaan, ja antaa kankaan olla sitä mitä se on. Tämä puku olisi erilaisella yläosalla ollut varsinainen soppa, mutta yksinkertainen yläosa tukee alaosan hötöisyyttä ja toisinpäin. Saara ei koskaan sorru siihen ajattelumaailmaan että pukuun tungetaan kaikki yksityiskohdat, vaan puku pysyy aina tasapainoisena ja sopivalla tavalla kaupallisena. 

4 kommenttia:

  1. Toi Anna-Lena Rauman puku sai mut kiljumaan ihastuksesta :p Joitain yksittäisiä suosikkeja oli myös, erityisesti kaikki turkoosit puvut, mutta tuo jäi eniten mieleen, täydellinen istuvuus ja kankaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä sen näköinen, että olisin voinut vannoa että on sun suosikkisi. :) Mä tykkäsin jostain syystä eniten niistä kahdesta puuterin ja roosan sävyisistä, mikä on jopa vähän pelottavaa. Ei sillä, en kyllä itselleni niitä ottaisi päälleni. :D

      Poista
  2. Mä ihastuin tohon harkimon pukuun. En tietty kattonu lähetystä mutta kuvissa se oli kaunis ja tyylikäs aikuisen naisen iltapuku. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä tosi tyylikäs, ja luulen että kukaan muu ei ikinä häiriinny siitä asiasta mistä minä :D Se sifonki näytti liikkeessä tosi upealta (jos siristi silmiä, eikä katsonut sitä kiiltoa siellä alla :D), eli harmi ettet nähnyt sitä teeveessä.

      Poista