maanantai 9. kesäkuuta 2014

Lassi sankarikoira

Tänään sain kesken työpäivän puhelun jonka jälkeen jouduin melkein paniikkiin. Seinänaapurissa oli tulipalo. Se oli syttynyt aamupäivällä, ja sen oli huomannut ensimmäisenä tien toisella puolella asuva naapuri, joka oli kuullut koiran haukkuvan ja sen jälkeen huomannut paksun savun nousevan ikkunoista.

Joku oli soittanut palokunnalle ja tämä vastapäätä asuva nainen oli lähtenyt katsomaan talon toiselta puolelta oliko koirat palavassa asunnossa. Naapuriasunnon iso ikkuna oli ollut auki, eikä koiria näkynyt joten palatessaan nainen oli paikantanut haukkumisen Lassin huoneeseen. Lassi oli varmastikin haistanut savun hajun.

Ensimmäisenä paikalle oli kuulemma tullut poliisit ja sen jälkeen palokunta ja ambulanssi. Palo saatiin sammutettua, mutta naapurin asunto tuhoutui täysin. Sen kaikki ikkunat ja terassin ovi on nyt auki ja keittiö ihan musta. Naapurin keittiö on meidän keittiön seinän takana. Minulle soitti talon omistaman firman työntekijä joka sanoi että ilmeisesti palo ei ole levinnyt. Minä lähdin kuitenkin katsomaan.

Soitin äidille, joka lähti heti ajamaan minua Sturenkadulta kotiin. Kun pääsimme kodin luokse, juoksin sisälle. Olin ihan varma, että meidän kämppä on täynnä savua ja koirat ja kissa kuolleet. Kun pääsin sisälle, missään ei haissut. Missään ei ollut nokea eikä mitään todisteita näkynyt tulipalosta. Justiin jolkotteli laiskasti makuuhuoneesta luokse ja Lassi venytteli herättyään nokosilta. Kissaa ei näkynyt.

Menin ulos, sillä pihalla pyöri pari kesälomalla olevaa tyttöä, jotka osasivat vähän kertoa mitä oli tapahtunut. Ulos lähtiessä huomasin että meidän ulko-oven ikkunassa oli jotain outoa. Tytöt kertoivat että palokunta oli hajottanut lasin ja menneet sisälle, varmasti tarkistamaan että palo on sammunut ja että koirilla on kaikki hyvin. Tilalle oli toki laitettu uusi lasi ja eteinenkin oli imuroitu.

Palasin töihin, soitin anopille joka oli tulossa myöhemmin ulkoiluttamaan koiria ja laitoin työmatkalle lähteneelle Petelle viestin että soittaa kun on laskeutunut. Siinä vaiheessa viimeistään tajusin kuinka läheltä piti tilanne kyseessä oli, kun äiti lähetti linkin tapahtuneesta. Jos Lassi ei olisi haukkunut niin kovasti, että vastapäätä asuva nainen kiinnitti siihen huomion ja huomasi savun, olisi sammutustyöt päästy aloittamaan myöhemmin ja kuka tietää missä tätä postausta sitten kirjoitettaisiin.

Ainakin nyt tiedän, että Lassin kanssa on turvallista nukkua.

kuva

5 kommenttia:

  1. Huikeaa Lassi! Onneksi ootte kunnossa ja naapurikin selvisi vain ainevahingoilla?

    VastaaPoista
  2. Jep, voin sanoa että nukkuminen oli viime yönä vähän niin ja näin. Lassikin haukahteli pitkin yötä. Raukka varmaan vähän sekaisin. Naapurit eivät olleet kotona, eli henkivahingoilta säästyttiin. Lisäksi naapureiden sisustus oli hyvin minimaalinen, sillä asunto toimi lähinnä nukkumapaikkana remppamiehelle.

    VastaaPoista
  3. Kamalaa! Luin tätä ihan sydän kurkussa ja nyt tuntuu, että melkein itkettää. Olipa tosiaan hurjan läheltäpitävä tilanne. Onneksi eläimet ovat kunnossa ja kotona vielä katto pään päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä todella onnekkaita oltiin. Kuulemma olisi helposti voinut levitä muihinkin asuntoihin - eli meidän - asuntoon. Onneksi seinät oli tehty muustakin kuin laudasta. Kyllä tämä taas pysäyttää miettimään monia asioita.

      Poista