keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Tyhjiä lupauksia

Pyydän kovasti anteeksi viime viikolla tekemiänii tyhjiä lupauksia postata jotain viikonloppuna. No kun ei vaan ehtinyt.

Lauantaina Pete keksi haluta lähteä aamulla katsomaan sotapoikien valaa, joskaan emme hirveän kauan ehtineet seistä sateisella Senaatintorilla, kun piti lähteä jo tankkaamaan ruokaa kun minulla oli edessä päivä Jarin piinapenkissä. Päivän missiona oli uudistaa vanha, eri tyyliin tehty lintu etuolkapäästä. Ja kyllähän siitä tuli ehkä maailman kaunein. Viitisen tuntia siinä meni, mutta nyt on käsi näiltä osin valmis. Toki sitä voi jatkaa ihan koska vaan. Sanotaanko kuitenkin nyt, että solisluiden päälle tatuoiminen tuntui meikäläisellä sen verran, ettei tarvii ihan heti jatkohommiin ryhtyä. Homman päätteeksi otin sitten vielä micro dermalinkin, ettei tarvinnut kidutusta heti lopettaa. Mutta kovasti täällä ollaan tyytyväisiä. Petekin sai varattua itselleen ajan huhtikuulle.

Tatuoimisen ja rei'ittämisen jälkeen suunnattiin vielä Hietsun Nesteelle välipalalle ja siitä Bruuveriin sopivasti näkemään viisi viimeistä Suomi-Usa matsin minuuttia. Me kävimme tosin pikaisesti juhlistamasta vuosia täyttänyttä Paulaa. Sen jälkeen suunta kohti kotia ja unten maille.

Sunnuntai meni minulle sitten työhommissa, mutta yhtään ei harmita että koko päivä hurahti ohi, kun katsoo näitä kuvia. Jos se ei olisi outoa ja jokseenkin tehottomuutta aiheuttavaa, istuisin koko päivän tuijottamassa näitä. Mutta työt ei etene istumalla ja katsomalla. ;)

Viikonloppu oli kyllä sen verran rankka, että vieläkin tuntuu silmissä. Tällä viikolla teemana onkin ollut aikaisin nukkumaan, mitä ajattelin jatkaa myös tänään. Tänään nukutaankin sitten taas yksin, kun Pete kerkasi takaisin Hollantiin. Paluu sopivasti pe-la yönä, kun meillä lähtee lento Barcelonaan 6.15 lauantai aamuna. Läpsystä vaihto tai jotain..

Nyt homma tältä päivältä seis, palataan Barcelona-asiaan vielä ennen lauantaita...

Uusi tatulintu ja sen kukkaset. Tarkkasilmäiset huomaavat oikealla osan pientä pallukkaa, joka muutti keskelle rintaa. Hui kamala, niinkuin anoppi sanoi :)

4 kommenttia:

  1. Ihana tatska! Todella taitava tekijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Olen kyllä supertyytyväinen, että olen löytänyt Jarin silloin joskus.

      Poista
  2. Hui apua, mircodermalko se siellä?! :D Ne on niin nättejä, mutta mulla ei ole pokkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se :) On se kyllä jännä, kuinka tuntuu että kaikki tuijottaa :D

      Poista