tiistai 11. helmikuuta 2014

Mukavuusalueen ulkopuolelle

Nyt tulee postaus aiheesta, josta en rehellisesti sanottuna ois ikinä kuvitellut voivani innostua enkä ainakaan niin paljon, että olisin vaivautunut kirjoittamaan siitä. Aihe on nimittäin autot. Ja siis mikäs sen hauskempaa, kuin hypätä koiranpennuista hääjuttuihin ja hääjutuista autoihin. :D

Mulla on ollut ajokortti jostain parikymppisestä, mutta toi ajeleminen on jäänyt silti melko vähälle. Ei vaan oo ikinä ollut autoa millä ajella. Kun ruvettiin Peten kanssa seurustelemaan, ostettiin aika pian eka yhteinen auto, joka oli hurjan söötti sininen Fiat Punto. Ihan järkyttävä romu. Mutta just sopivan kokonen meikäläiselle. Ajoin sillä vissiin pari kertaa, ja toisella kerralla menin Turkuun. Enkä muuten meinannut saada autoa lähtemään liikkeelle takaisin lähtiessä. En vieläkään tiedä mikä siinä oli. :D

Meidän Punkero oli vähän kuin tää, mutta vanhempi ja rumempi. 

Punkero rupesi reistailemaan kun asuttii Kivikossa, ja leimakin ois mennyt vanhaksi. Todettiin yhdessä, että on parempi vaan ostaa uusi auto, koska Punkero ois varmaan jättänyt meidät tielle seuraavana päivänä. Punkero meni siis romuttamolle, ja meille muutti Audi A4 farkkumalli, ja Justiina sai oman matkustusalueen. Audi oli mukava olla kyydissä mutta mä vihasin sillä ajamista. Mulla ja sen kytkimellä oli jonkun sortin eripuraa. Ajeltiin Itävaltaan Audilla, ja siellä sen ihana tyyppivika, tehojen häviäminen aiheutti muutaman hauskan tilanteen mm. Sveitsin moottoriteillä. Siellä lähellä Saksan rajaa kun on niitä vuoristoalueita, niin voitte vaan kuvitella millaista on jurnutella sitä ylös kun yhtäkkiä tehot häviää.. No, selvittiiin ihan hyvin siitäkin. Kunnes tavattiin Lassi ja tajuttiin että siitä tulee ihan hillittömän kokoinen. Ja että Justiina ja Lassi ei mahtuisi mitenkäänpäin yhdessä autoon. Kummatkin kun tarvii omat häkit.

Meidän audi oli niinkuin tämä, mutta musta.
Kotona pistettiin sitten viestiä Peten kaverille että pistäis hakuun auton, jossa ois tarpeeksi leveä kontti kahdelle koiralle. Hakusessa oli joku tietyn vuosimallin Opel, en muista mikä, kunnes viime lauantaina saatiin viesti et ois yks Volvo. Se Volvo V70 ajeltiin meille sunnuntaina testailtavaksi, ja voi vitsit miten siinä oli mukava istua. Auto oli vuosimallia 2008 ja siinä oli kiva musta nahkasisustus ja värinä tietty metallimusta. Lisäksi se oli automaattivaihteinen, eli mä tuulettelin salaa mielessäni, vaikken ikinä aiemmin ollut automaattivaihteisella ajellut. "Ikinä musta ei Volvo-kuskia tule" sanoi Pete joskus aiemmin. Mutta kun rahotus siihen järjestyi ja saatiin vielä lykättyä Audi "käsirahaksi" niin ei kai se auta kuin syödä sanat ja alkaa sellaiseksi. Niin meistä tuli sitten Volvon omistajia. Meidän auto saapuu tänne huomenna. Pitää lähteä varmaan heti ottaa vähän tuntumaa siihen. Ja ei huolta, kävin jo harjottelemassa äiskän automaattivaihteisella, kaikki Helsingin Puistola-Malmi-Tapanila akselilla voi olla siis huoletta. ;)

Tämmönen meille nyt sitten tulee.
Onpas siistiä omistaa aikuisten oikeesti auto (ja laina). Ei kai tarvii odotella sitä sormusta ihan heti ;)

2 kommenttia: