keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014

Vuosi on ihan pian päättymässä, ja on aika kerrata mitä ihmettä sitä tänä vuonna oikein sattuikaan. Tämä vuosi on kokonaisuudessaan ollut yhtä vuoristorataa, surua ja murhetta, vaikka muutama valonpilkahduskin oli.

Tammikuu

-Blogi vaihtoi nimeä, mutta hengaili vielä vähän aikaa vanhassa osoitteessa
-Arvostelin Golden Globe ja SAG-asuja
-Lähdimme Road Tripille Itävaltaan
-Saimme "pikkuisen" Lassin iloksi ja riesaksi



Helmikuu

-Grammy asujen arvostelua
-Kärsin erittäin pahasta sormuskuumeesta
-Suunnittelin hippasen etuajassa hääjuttuja mm lookin ja kimppujen muodossa
-höpöttelin autoista
-olin olevani kovasti kiireinen ja kävin hankkimassa tatuointiin jatkoa



Maaliskuu

-Oscar asuja :)
-Kävin Barcelonassa tutustumassa Pronoviaksen 2015 kokoelmiin, postaukset täällä, täällä ja täällä
-Käytiin ulkoilemassa Lassin ja Hamsterin kanssa
-Aloin herkkulakkoon ja raportoin tilanteen 5 päivää myöhemmin



Huhtikuu

-Lisää Pronovias postauksia
-Valittelin Lassin hoitamisen rankkuutta
-Käytiin valkkaamassa mulle kelloja valmistujaislahjaksi
-Haaveilin keittiöistä
-Laitettiin meidän pientä pihaa
-Suunnitelin kesälomareissuja, joista Tukholma toteutui ja Italia ei



Toukokuu

-Barcelona postaukset osat 1, 2 ja 3
-Kertoilin Lassin ja Justiinan yhteiselosta
-Viimeistelin kouluhommia ja valmistuin ompelijamestariksi (toinen postaus aiheesta täällä)
-Arvostelin Met gaalan onnistujat ja epäonnistujat
-Kissa kävi hermoille 
-Intoilin koska treenit sujui hyvin
-Ihmettelin Kim K:n hääasua
-haaveilin tapeteista nykyiseen kotiimme



Kesäkuu

-Haaveilin makuuhuoneesta
-Kritisoin erään julkisuuden henkilön asuvalintaa
-Hehkutin asunnon oston ihanuutta (?) täällä, täällä, täällä ja sitä kun viimein ostettiin meidän talo
-Suunnittelin meidän tulevaa remonttia, tapetteja ja uusia huonekaluja
-Kerroin kuinka Lassi pelasti meidät tulipalolta
-Avasin vähän duunijuttuja :)



Heinäkuu

-Kuumeilin taas sormuksista
-Allekirjoitettiin viralliset paperit talon ostosta ja pähkäiltiin muuttolaatikoita
-Fiilistelin erikoista häiden pukukoodia ja osallistuin toisiin häihin
-Vilautin duunijuttuja ja vielä vähän lisää.
-Valitin kesän kuumuutta



Elokuu

-fiilisteltiin omalla pihalla kaksin ja koirien kanssa, kauhisteltiin kämpän värejä, rempattiin, rempattiin ja rempattiin
-Tehtiin makkariin ehkä siistein lattia ikinä!
-Surtiin pikku-Lassia :(
-Emmy-gaalan asutkin pääsi ruodittavaksi



Syyskuu

-Esittelin valmiin makuuhuoneen
-Kertoilin olohuoneen/ruokailuhuoneen vaiheista ja iltojen remppapuhteista, sekä vilautin eteisen, työhuoneen ja olohuoneen remppatilanteita
-Esittelin erikoisen hääasuni
-Kirosin rumia lamppuja
-Kerroin ekoista ripsipidennyksistäni



Lokakuu

-Huonekalut yrittivät löytää paikkojaan
-Fiilistelin landeasumista
-Ällistelin sormuskulttuurieroja
-Sain työhuoneen valmiiksi ja kirjat hyllyyn!
-Oscar de la Renta kuoli :(
-Olin kiireinen taas



Marraskuu

-Kertoilin ex-häähullujen blogitapaamisesta
-Kirosin rempan paikallaan junnaamista
-Jaoin vähän Instagram inspisvinkkejä
-Tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloite meni läpi eduskunnassa



Joulukuu

-Tein hääpukujoulukalenterin
-Kertoilin joululahjatoiveista ja mitä lopulta sain
-Arvostelin Linnan juhla-asuja ja Ruotsin kuninkaallisten asuja
-Näytin meidän joulumaata
-Olin onnellinen vastakosittu ja aloin jo vähän pähkäilemään hääjuttuja


Vaikka vuosi 2014 paikoitellen tuntui ihan mahdottoman kamalalta, sai silti parhaan mahdollisen päätöksen. Olemme viettäneet ihan mielettömän ihanan ja romanttisen remontin täyteisen loman, joka onneksi jatkuu vielä muutaman päivän.

Huomenna on vuosi 2015 ja sen jälkeen voikin sanoa, että ensi vuonna mennään naimisiin. Ensi vuodelle on luvassa varmasti älyttömän paljon remppaa ja varmasti jotain hääsuunnitteluakin. Toivottavasti pysyt kelkassa ensi vuonnakin!

maanantai 29. joulukuuta 2014

Viimeinen joululahja

Mun Peteltä saatu joulahja tilattiin Jenkeistä hiukan myöhään. Aaton aattona Pete sai kirjeen tullista, jonne pienet pirulaiset olivat jääneet. Tänään kun olimme huristelemassa Mäkkäriaamiaiselle (mun täytyy muuten keskustella itseni kanssa näistä "aamupaloista") tuli meitä vastaan pihatiellä postiauto, jonka sisältä kiva täti toi mun joululahjani.

Paketista paljastui peräti kahdet korvikset. Niiden tarina menee niin, että Pete oli tilatessa ymmärtänyt, että korut myydään kappaleittain, niinkuin useimmiten. Siksi ostoskoriin klikattiin kaksi kappaletta tuotetta. Kyseessä olikin pari ja Pete tilasi kaksi paria. Ystävällinen myyjä oli ottanut Peteen kyllä yhteyttä, että olisiko niiden toisten tilalle voinut laittaa jotain muuta väriä, mutta eihän Pete ollut keikalla sitä viestiä saanut ajoissa ja myyjälle tuli kiire postittaa korut että ne ehtisivät ajoissa. Sain siis kahdet samanlaiset korvikset. Onpa sitten olemassa varmasti jos joku yksilö häviää :D

Pete oli valinnut korvisten väriksi ametistin, koska tykkään violetista. Olin salaa toivonut, että saisin nämä violetit. Ja näistä tuli nyt sitten virallisesti ensimmäinen häähankinta (kihlauksen jälkeen). Jee!

Kuva napattu Instagramista. Muistattehan muuten, että blogiani voi seurata bloggerin lisäksi myös Bloglovin:lla ja Facebookilla.


perjantai 26. joulukuuta 2014

Sekaisin häistä

Olen ollut nyt kihloissa muutaman hassun päivän, ja olen jo ihan hukassa tämän kaiken kanssa. Mitä pitää tehdä ensin, milloin mitäkin pitää tehdä, olenko liian aikaisin, mikä on liian myöhään. Isosta osasta asioista tiedän mikä on sopiva aikataulu, mutta on niin paljon asioita, mitkä eivät ole itselle tuttua ja turvallista.

Olen googlaillut erilaisia listoja ja ottanut käyttööni juhlat.fi:n hääsuunnittelun. Pete oli aluksi hiukan nihkeänä, että katsellaan keväällä vasta, mutta kun saatiin sovittua että pidetään häät vasta 2016, niin onpas tuo mies itsekin jo googlaillut mm. hääautoja, titaanisormuksia ja säken se löysi meille yhden potentiaalisen juhlapaikankin. On siinä mulla jössikkä :D

Itse olen jo päättänyt kaasoni (ainoastaan 1) ja Petelläkin on bestmanehdokas, jota ajatteli pyytää. Olemme puhuneet että häistä tulisi suhteellisen pienet, n 30-40 henkeä. Maksamme juhlat itse, ellei joku ehdottomasti halua kustannuksiin osallistua, ja olemme puhuneet maksimibudjetista. Ajankohta on päätetty syyskuulle 2016, joskin päivä on vielä vähän auki. Todennäköisesti saamme valita minkä haluamme, jos olemme ajoissa liikenteessä. Puku on olemassa, vihkisormus suunnitteilla, hääasusteet löytyy omasta takaa ja kampaus/meikki hoituu kaasoni käsissä. Valokuvaajankin kanssa on puhuttu alustavasti.

Seuraava vaihe hääsuunnitteluissa taitaa olla se paikan valitseminen. Itsellä on ollut aina himo Agroksenmäen holvikellariin, mutta nyt kun häistä tulee pienet, niin kyseinen paikka on meidän tarpeisiin liian iso. Se saa siis jäädä. Olen ihastunut yhteen toiseenkin paikkaan Helsingissä, mutta oleme myös heitelleet ilmaan ajatuksia siitä, että tarvitseeko sen (juhlapaikan) olla helsingissä? Porvoossa olisi ainakin yksi mielenkiintoinen paikka, ja mies löysi äsken yhden juhlapaikan Pukkilasta. Päätimme kuitenkin yhdessä, että varsinaisia varauksia ruvetaan tekemään vasta keväällä. Ajattelin itse laitella tässä alkuvuoden aikana tarjouspyyntöjä menemään, jotta sitten, kun asia tulee ajankohtaiseksi, on kaikki speksit jo selvillä ja varailut hoituu helposti.



keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 24

Ihanaa joulua lukijat! Meillä on syöty kinkkua kahdessa osoitteessa ja nyt olemme kotona aloittelemassa remonttia. Pukki toi mukavia lahjoja, mutta minun joululahjani on tullissa, ja saan sen vähän myöhässä. Se ei kuitenkaan haittaa, koska kauan odotettu kosinta korvasi kaikki lahjat :)

Viimeisestä luukusta löytyy ehkä kaunein puku ikinä. Kyseinen puku on Steven Khalil:n suunnittelema. Tämä lahjakas suunnittelija oli erään hääpukubrändin pääsuunnittelija 22-vuotiaana, ja nyt suunnittelee ihan omaa kokoelmaansa. Tämä puku, ihana tyllinen merenneitopuku applikaatioilla on kesän 2014 mallistosta. Sanomattakin on selvää, että myös kuvan mieletön tunnelma vaikuttaa mielipiteeseeni.

Tämän viimeisen kalenterikuvan myötä tahdon toivottaa vielä kerran ihanaa joulua. Palailen varmasti ensi viikon puolella blogin pariin, sillä haluan esitellä teille meidän maailman hienoimman joulukuusen sekä remontin edistymistä. Palaillaan, pus!


tiistai 23. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 23

Kiitos aikaisempaan postaukseen kommentoineille onnitteluista! Omien häiden ajankohdaksi on nyt päätetty syyskuu 2016. Koska niihin riittää aikaa, ei mennä niihin humputuksiin vielä. ;)

Jäljellä on enää toiseksi viimeinen kalenteriluukku, ja tänään luukusta ilmestyy merkki nimeltä Rivini.

Rivinin puvut on naisellisillisia, ylellisiä ja erittäin lumoavia. Tämä kuvan puku nimeltään Anya ja se on kaikessa vähäeleisyydessään yksinkertaisen näyttävä. Rivinin nettisivuilla on nähtävillä myös pukujen hintaluokat, ja niiden perusteella tämä puku on noin 7500 dollaria. Lähin paikka näiden pukujen hypistelyyn löytyy Englannista.


Odottavan aika on ohi

Sunnuntai-iltana odotukseni palkittiin kun Pete kosi. Kosinta tapahtui kotona ilman sen kummempia ohjelmanumeroita. Olin toivonut yksinkertaista kosintaa ja sellaisen sain. Sormeeni sain Korukellosta ostetun rivisormuksen, jossa on mustia ja kirkkaita timantteja. Juuri sen, mitä olin jo useampaan kertaan kuolannut.

Sormuksesta oli liikkeessä ainoastaan koko 16,5 ja tiesin, että se tulisi olemaan liian iso. Kävimme eilen viemässä sen pienennettäväksi, ja samalla valitsimme Petelle titaanisen sormuksen, josta tilattiin pari kokoa sovitettavaksi. Pyhien takia sormusten saamiseen menee varmaan vähän enemmän aikaa kuin yleensä, mutta toivoisin että saisimme ne vielä ennen loman loppua.

Hääpäivää ei ole päätetty, katsotaan josko tässä pyhien aikana päädyttäisiin johonkin ratkaisuun.


maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 22

Kolmanneksi viimeisestä luukusta löytyy Lillian Westin puku 6352. Puku on sifonkinen, a-linjainen halterneck-puku kirjailuilla. Puvussa on erittäin avoin kaula-aukko. Lillian West on valmistaja, jonka kokoelmista löytyy pukuja todella moneen makuun. Pukuja myydään Niinattaressa ja morsiuspukuliike Josefiinassa.


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 21

Tämän päivän kalenteripostaus meinasi ihan unohtua, kun päivä hurahti niin nopeasti. Kertoilen päivästä lisää jonain muuna päivänä, mutta ensin itse asiaan, eli tämän päivän kalenterisuunnittelijaan, eli Kenneth Winstoniin.

Kenneth Winston kuuluu 30 vuotta vanhaan Private Label by G -perheyritykseen. Tässä kaunissa pitsipuvussa on läpikuultava yläosa ja ihanat kristalliset cap-sleevet (vähän kuin oman malliston Maria-puvussa). Selkä on pääosin läpikuultava, mutta yksityiskohtina toimii nappikiinnitys. Tämän puvun mallinumero on 1589. Puku on 2015 -mallistoa.

Private Label by G:n pukuja myyvät suomessa Stilissima, Morsiusatelje Katariina, Lahden Glamour ja Haavemaa Seinäjoella.


lauantai 20. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 20

Tämä lauantai on mennyt verhojen ompelun merkeissä, odottelen että Pete olisi autonmaalaushommista valmis, ja tulisi hakemaan töistä. Sen jälkeen alkaakin viimein se kauan odotettu loma.

Tänään joulukalenterissa on vuorossa jälleen Israelilainen suunnittelija. Julie Vino on nuori nainen, joka on saanut oppinsa kotimaassaan sekä Kanadassa, ja viisi vuotta sitten perusti oman merkkinsä. Tässä ajassa hän on onnistunut levittäytymään ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa. Lähin paikka tutustua Julien pukuihin löytyy Moskovasta.


perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 19

Ja taas on perjantai. Eikä ihan mikä tahansa perjantai: tänään on Jenni Vartaisen keikka-perjantai!

Tämän päivän luukusta ilmestyy varmaan jokaisen suomalaisen tuntema Pronovias. Espanjalainen valmistaja on tunnettu tyylistään ja lukuisista merkeistään. Ketjun pukuja löytyy nimien Pronovias, San Patrick, White 1, La Sposa ja Atelier Diagonal alta. Puvuissa yhdistyy tietyllä tapaa käytetyt pitsit ja ajattomat mallit. Tämä postauksen puku on nimeltään Leina, ja se on 2015 mallistosta.

Pronoviasta myy Helsingissä Seremonia ja Stockman, Lahdessa Josefiina ja Tampereella Morsiusgalleria.



keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulumaa

Vaikka meillä täällä on kämppä ihan hyrskyn myrskyn, olen yrittänyt saada hiukan joulufiilistä tuotua ympärillemme.

Ulko-ovesta löytyi sopivasti nasta, johon sain ovikoristeen roikkumaan. Tämä sydänkoriste on ollut meidän ovessa jokaisena yhteisenä jouluna vuodesta 2011 asti. Joka vuosi eri ovessa muuten. Nyt tässä ovessa toivottavasti loppuelämä :)


Kuistille laitoin ajastimella toimivat valot, jotta näen tulla pilkkopimeän pihan läpi kotiovelle. Yllättävän paljon valaisee ihan vaan pieni valosarja.


Keittiön ikkunassa on joulupalloja, köynnöstä ja tähtiä. Nämäkin valot toimii ajastimella, ja niiden tarkoitus on tuoda hyvää mieltä työpäivän jälkeen kotiin ajelleelle Heidille. :)


Viikonloppuna satoi meille ihan kunnolla lunta, ja sillä välin kun Pete kolasi pois lumia pihatieltä, minä pyörittelin kasaan lumikuutin. Ajattelin tehdä ensi ihan perinteisen lumiukon, mutta sitten muutinkin mieleni. Onhan se nyt kivempi, että lumiukolla on viikset.


Käytiin ennen pimeän tuloa, jolloin nämä kuvatkin on otettu, meidän metsässä pyörimässä, josko sieltä olisi sopiva joulukuusi löytynyt. Yksi oli ihan kelvollinen, mutta jätimme sen kasvamaan vielä vuodeksi. Muut kuuset on kasvaneet vähän turhan tiheästi, pitänee vähän harventaa ensi kesänä.



Tässä kuvassa vilahtaa meidän kuisti alapihalta päin kuvattuna. Saatte nähdä vähän enemmän taloa kuin viimeksi.


Meidän terassille laitoin oikein kunnon valo-oksennukset. Kirkkaat valot on jees, mutta olisitte nähneet kuinka Pete pyöritteli silmiään noille värikkäille. Onhan ne nyt vähän... mutta silti aikas kivat :D Melkoinen idylli tuo meidän yläpiha huvimajoineen. Rakennettiin illalla vielä lumilyhdyt tuohon ylämäkeen.


Meidän jouluidylli ei tosin näytä enää ihan tältä, sillä puiden oksat ei enää notku lumesta, ja lunta on sulanut aika paljon. Maa on edelleen valkoinen, muttei yhtä kaunis. Lumikuuttikin on romahtanut, eikä nuo lyhdytkään ole enää elämänsä kunnossa. Kun nyt vähän sataisi lisää jouluksi. Girl can only dream!

PS. 2 työpäivää lomaan.

Joulukalenteri: Luukku 18

Melkein kuin olisi perjantai. Työt on virallisesti tältä vuodelta ohi, mutta vielä pitää vähän epävirallisesti käydä tekemässä yhtä näytöspukua.. 

Tänä iltana joulukalenterin luukusta ilmestyy Justin Alexanderin 8640: olkaimeton organzahärveli, jossa on kimmeltävä vyö ja runsaasti frilloja. Justin Alexander on Suomessakin tuttu merkki, jonka pukuja myydään varmaan hamaan tappion asti. Amerikkalaisen merkin puvut on kauniita ja kaupallisia, moneen makuun sopivia. Justin alexanderia myy Suomessa morsiuspukuliike Josefiina. 


Joulukalenteri: Luukku 17

Kun halkio nousee melkein vyötärölle asti, on siihen syynä Dimitrius Dalia. Dimitrius on monen muun tässä kalenterissa esitellyn suunnittelijan tapaan Israelista. Israelilaiseen tyyliin puku on kaunis ja rohkea, eikä ihan joka suunnittelijalle tulisi mieleen yhdistää napaan asti ulottuvaa kaula-aukkoa ja yhtä korkealle yltävää halkiota. Mielestäni tämä ei kuitenkaan ole vielä mauton tai varsinaisesti paljastavakaan. Halkiota saa varmasti hiukan suljettua ja pääntiekin pysyy kasassa iholycralla.

Tässä puvussa on helmassa vähän samaa, kuin viime kesänä tekemässäni puvussa.

Dimitrius Dalian pukuja voi ostaa Dimitrin omassa salongissa Israelissa, tai Dublinissa ja Kreikassa sijaitsevista liikkeistä.


tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 16

Linnan juhlissa Maria Guzenina oli valinnut päällee hänen vaatteensa. Herttuatar Catherine luottaa häneen lähestulkoon kaikissa isoissa juhlissa. Hän on tietenkin Englannin lahja maailmalle, Jenny Packham. Vintagehenkiset, romanttiset ja rennot puvut, jotka kimaltavat ja laskeutuvat upeasti. Viimeaikaisten kokoelmien puvut ovat henkineen 20- ja 30-lukuja laskettuine vyötärölinjoineen ja löysine yläosineen. Tämä puku on nimeltään Bardot.

Jenny Packhamia myytiin joitain vuosia sitten Suomessakin, mutta vähäisen kysynnän vuoksi niitä ei ole enää kotimaassamme saatavilla. Tanska ja Norja sen sijaan myyvät näitä upeita pukuja. Hintaa on useampia tuhansia, eli näihin saa kyllä panostaa budjetillisesti.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 15

Ihanaa alkanutta viikkoa. Viimeistä viikkoa viedään töissä, ja ensi viikolla on jo joulu. Wau!

Tämän päivän kalenteriluukusta löytyy Ines di Santon puuterin ja valkoisen sävyinen merenneitopuku. Ines di Santo on Kanadalainen suunnittelija, joka suunnittelee pukuja nykyään tyttärensä kanssa.

Elisavetissa on guipure-pitsiset aplikoinnit jotka hämäävät vartaloon mukavia muotoja. Myös helmaan on laitettu koristeluita. Ines di Santon kokoelmassa oli paljon pehmeitä puuterisia sävyjä valkoisilla mausteilla, selvästikin tämä tyyli on nyt in. Tämä puku on tämän talven mallistosta.

Ines di Santon pukuja löydät Englannista ja Irlannista.


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 14

Belgialainen Rembo Styling on viihtynyt Suomen markkinoilla jo yli kymmenen vuotta. Sen toi maahan Stilissiman Hanna, ja Stilissima myy Remboa edelleen yksinoikeudella.
Rembo on tunnettu pehmeistä, romanttisista ja naisellisista puvuista. Kuvan pehmeän vaaleansinisen sävyinen puku on 2015 "La folie Douce" -malliston Margot. Rembon suunnittelijat on useaan kertaan palkittu erilaisilla suunnittelupalkinnoilla, ja he ovatkin erittäin arvostettu merkki Euroopassa.

Rembot on hintaluokaltaan 1200-1700 välillä ja ne valmistetaan Portugalissa.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 13

13 luukku sisälää jälleen Israelilaista suunnittelua. Mikähän minuun on mennyt, kun olen niin näiden israellaisten lumoissa? Nurit Hen on tämän suunnittelijan nimi ja tämä jumalaisen kaunis, pitsiselkäinen puku on peräisin kesän 2014 kokoelmasta. Tuo pitsien sommittelu on kerrassaan nerokas, ja kaverikseen näyttävä selkä on saanut melko pelkistetyn, raskasta kreppiä olevan helman. Pitsikirjailut jatkuu myös etuosaan umpinaisena. Etuosa on osittain vuorattu krepillä, ja osittain se kuultaa läpi.

Nurit Henin pukuja myydään Puolassa ja Italiassa.


perjantai 12. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 12

TGIF!

Tänään esittelen monelle suomalaiselle tutun Enzoanin, ja vähän erilaisen puvun. Inara on satiininen, kapealinjainen puku vesiputouspääntiellä ja upeilla kullan ja pronssin sävyisellä kirjailuilla. Puku on virkistävää vaihtelua kaikelle pitsille. Tokikaan tämä ei ole ihan jokaisen pala kakkua, mutta mikä puku olisi. ;)

Enzoania myy Niinatar Helsingissä. 


torstai 11. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 11

Torstai-illan 11. luukku sisältää jenkkiläisen Lazaron röyhelöunelman. Röyhelöunelma alkaa ihan vyötäröltä ja yläosa on pitsinen ja strassattu. Tämä puku sopii siis erittäin näyttävää hakevalle morsiamelle. Kuvassa oleva puku on väriltään sorbetti, ihana persikkainen pastelliväri. Toki tätä pukua saa myös ivorynä, jos mielii. Jos tätä pukua yleensä mielii, saa matkustaa vaikka Lontooseen. Puvun malli on 3450.


Siniveriset Nobel-Gaalassa

Linnan juhlien hengessä mennään edelleen. Sattui tuolla iltapäivälehden sivuilla tulemaan vastaan kuvia Ruotsin kuninkaallisten Nobel-gaalassa pidetyistä asuista. Prinssi Carl Philipin morsian Sofia esiintyi juhlissa ensimmäistä kertaa virallisesti, ja ainakin äkksieltään katsottuna veti asunsa kanssa pidemmän korren kuin muut leidit.

Prinsessa Madeleine on yleensä aina tyylikkäämpi siskoksista, mutta nyt päällä oli mielestäni vähän omituinen vaate. Puvun roosa värimaailma on hyvä ruskeatukkaiselle Madeleinelle, mutta tuo käärmekuosi vaan ei mielestäni toimi juhlapukeutumisessa. Ei toimi ei.


Kuningatar Silvian asu taas näyttää muuten hyvltä, mutta pakko on kyllä vähän moittia tuota kaula-aukkoa. Se olisi avoin kenellä hyvänsä, mutta mielestäni Silvialla se ei ole kovin imarteleva. Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama kuinka paljon rintaa minkäkin ikäiset näyttää noin yleensä, mutta liiallinen rintavako minkä ikäisellä tahansa on silti mautonta tämän tason juhlissa. Voihan tämä johtua toki vaan kuvakulmastakin..


Prinsessa Victorialla oli jättikokoinen punainen ball gown olkaimettomalla yläosalla. Jännittävää jotenkin ajatella, että jossain vaiheessa elämää olkapäiden näyttäminen oli asiatonta, mutta rinta sai puvussa olla silti avonainen. Nyt kun vertaa Victoriaa äitiinsä, niin Victoriahan on huomattavasti säädyllisempi. Muhkeat helmat näyttää muuten ihan hulluilta istualleen :D


Sofian asu oli tumman fuchsian/viininpunaisen sävyinen ja erittäin trendikäs. Ehkä vähän vanhojentanssimainen, mutta hyvällä tavalla kuitenkin. Kirjailut on kauniit ja väri pukee Sofiaa loistavasti. Tässäkin puvussa näkyy muuten nyt loistavasti se kiiltävä kangas, matta kangas yhdistelmä, josta Linnanjuhlapostauksessa puhuin. Joskin jostain syystä tässä se ei näytä niin pahalta kuin yleensä. Varmaan siksi, että tuo yläosa on niin selkeästi pelkkää kiiltävää. 
Joka tapauksessa parhaimman puvun palkinnon minun kilpailussani voitti Sofia, onnea Sofia!


kuvat: iltalehti.fi

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 10

Tässä Riki Dalalin luomuksessa on kleopatrahenkinen pääntie ja hulmuava sifonkihelma. Yksityiskodissa ei ole säästelty, mutta niitä ei kuitenkaan ole liikaa. Israelilainen Riki Dalal on aloittanut alalla jo 17-vuotiaana, ja vuosia alalla on kertynyt jo kymmeniä.

Dalalin pukuja pääsee shoppailemaan mm. Englannissa, Puolassa ja Italiassa.

kuva: rikidalal.com

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 9

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, ja tänään on luvassa hääpukuinspiraatioksi amerikkalaisen Hayley Pagen puku. Hayley Page suunnittelee omaa nimeän kantavaa  mallistoa, sekä Blush-mallistoa Jim Hjelm Groupille. Hayleyn tyyli on tyttömäisen leikkisää pienellä rokkiviballa. Tässä kyseisessä rokkipuvussa on strassattu yläosa ja hevosenharjanauhalla viimeistelty helma. Puku on syksyn 2014 mallistosta ja löytyy numerolla 6453.

Hayley Page voi shoppailla Lontoossa.

kuva: jlmcouture.com

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 8

Ihanaa alkanutta viikkoa! Tämän päivän luukusta löytyy ehkä upeiten leikattu pitsipuku pitkään aikaan. Puku on Brasialaisen Wanda Borgesin suunnittelema. Venepääntien pitsit on mielettömän upeasti aseteltu, pienet hihat täydelliset. Leikkauksetkin on juuri sopivan yksinkertaiset, vaikka helma on muhkea ja runsas. Erityisen paljon pidän puvun upeasta laahuksesta.

Ilmeisesti Wanda Borgesin pukuja on mahdollista saada ainoastaan Brasiliasta. Korjatkaa jos olen väärässä.



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulukalenteri: Luukku 7

Seitsemännen luukun takaa paljastuu jälleen Israelilaista osaamista Inbal Drorin muodossa. Kevyitä kankaita, romanttista pitsiä ja rohkeita leikkauksia. Tämä hihallinen puku on tehty melkein kokonaan pitsistä etuhelmaa lukuunottamatta. Puku on mallinumeroltaan BR-14-15. Huomatkaa henkeäsalpaavan upea tausta!

Jos joku haluaa tutustua Inbal Drorin pukuihin livenä, niitä löytää Ranskasta ja Lontoosta.

kuva: inbaldror.co.il

Linnan juhlat 2014

Nyt on taas juhlittu Suomen itsenäisyyttä vuoden odotetuimmissa bileissä ja aika ruotia läpi vieraiden juhlapukeutumista. Jälleen kerran osa oli valinnut ylleen turvallista ja osa erittäin rohkeaa, osa onnistui ja osa ei. Tällä kertaa ruodittavaksi päätyy onnistuneimmat ja epäonnistuneimmat niistä, jotka on median kuvagallerioihin kuvattu. Valitettavasi suurinta suosikkiani ei mistään kuvista löytynyt. Se oli se puuterinvärinen, liehuva sifonkipuku, jossa oli täysin strassattu yläosa. En muista kuka sitä kantoi ja kenen puku se oli, mutta siinä oli suuren maailman tyyliä. Jos joku tietää kenestä puhun, niin vinkatkaa ihmeessä!

Aino-Kaisa Saarinen oli pukeutunut Johanna Lätin suunnttelemaan, yksinkertaiseen, punaiseen pitsipukuun. Pitsissä parasta on nimenomaan se, että puku itsessään ei vaadi erikoisia leikkauksia, tai mitään kommervenkkejä, vaikke nekin tottakai toimii. Tämä kyseinen puku oli tyylikäs ja istuva ja puki kantajaansa täydellisesti. Jossain kommentoitiin hiukan Aino-Kaisan asustevalintoja, ja kieltämättä itselläkin nuo mustat kengät pistää silmään vähän eriparisena korujen ja laukun kanssa. Ehkä kultaiset tai punaiset kengät olisivat istuneet asuun paremmin. 

Anna-Lena Rauman puku oli todella kaunis. Olen tunnetusti kermakakku- ja tylliunelmafani, ja tässä puvussa oli sitä juuri sopivasti näihin juhliin. Helman liukuväriefekti ja runsaus oli todella kaunis ja pitsiyksityiskohdat hienosti suunniteltu. Pidin koko kokonaisuudesta todella paljon sotkuisesta tukasta asusteisiin. Puku oli Teemu Muurimäen suunnittelema, ja mielestäni paras sekä toteutukseltaan (tekijä meni kokonaan ohi) ja suunnittelultaan. 

Anna Rukko saapui juhliin Mert Otsamon suunnittelemassa, ja ymmärtääkseni myös toteuttamassa puvussa, ja valitettavasti nyt on pakko sanoa, että tämä ei ihan vakuuta laadullaan. Mert on lahjakas suunnittelija, mutta ainakaan tässä suunnittelu ja ompelujälki ei mielestäni vastaa sitä tasoa mitä mielestäni pitäisi olla. Olkakoriste ei näytä kovin hyvältä, ja silkkisifonki ei mielestäni asetu kantajalleen kovin imartelevasti. Lisäksi herkkä sifonki ja voimakkaat paljetit evät toimi käytännössä niin hyvin yhteen kuin ehkä oli ajatelu. Lisäksi mietin että puku olisi kannattanut rakentaa niin, että tuo keskeisessä asemassa ollut kaulakoru olisi päässyt oikeuksiinsa, nyt puku ja koru eivät ole pari. 

Annina Enbuskella oli Hanna Sarenin puku, jonka kangasvalinnat eivät olleet parhaat mahdolliset. Puku on jo tässä vaiheessa niin rypyssä, että tulee väkisin mieleen, onko se koskaan edes silitetty. Lisäksi istuvuus on täysin hukassa ja saumat vaikuttivat viimeistelemättömiltä. Jos tehdään löysä yläosa, niin alasosa saisi istua silloin täydellisesti. Nyt tässä puvussa on tuplasti liikkumaväljyyttä. Idea tässä on mielestäni kyllä todella kiva. 

Elina Kiikko ei taida pettää kovin usein. Muistan linnan juhlien historiasta yhden oranssin puvun, jonka väri korosti vähän ikävästi Elinan värjeä aiheuttaen vähän sellaisen sairaan lookin.. Mutta tämä puku oli mielettömän kaunis leikkauksiltaan ja erittäin tyylikäs. Muistutti malliltaan kovasti viime vuoden nahka-asua, ja vyökin taisi olla samanlainen, mutta mitäs sitä hyvää tyyliä muuttamaan. 

Tämä Elina Lepomäen puku oli Teemu Muurimäen suunnittelema, ja ajatuksena todella kiva. Harmillisesti kokonaisuuden pilaa kantajansa huono ryhti ja puvun istuvuus. Puku on vyötäröltä ja lantiolta ihan mainio, mutta tuossa rintaosan alueessa on jotain pielessä. Pukuun olisi ehkä kannattanut laittaa sisään kupit, sillä nyt ainakin mun silmään vaikuttaa että puvussa ei ole yhtään muotoa, ja rintaosa on lattea, löysä ja liian matala sivuista ja taas keskeltä liian korkea. Tässä kuvassa kiinnitän voimakkaan värisen Lepomäen puvun sijaan huomiota taustalla olevaan harmaaseen, joka kyllä on mielestäni tyylikkäämpi kokonaisuutena. 

Jaana Pelkonen on aina yksi illan seuratuimmista, eikä hänellä taida olla koskaan ollut yhtään epäonnistunutta vaatetta tai lookkia. Tällä kertaa puku oli vanha, Euroviisuihin Teemu Muurimäen suunnittelema erittäin tyylikäs puku. Ilman noita jännittäviä leikkauksia, ei puku olisi varmaan minkään näköinen, mutta nyt ne tuovat pukuun juuri sopivasti erikoisuutta. Lisäksi tässä puvussa on istuvuus kohdillaan. 
Leena Harkimon puku oli mielestäni sekä huono, että hyvä. Hyvää siinä on kauniit leikkaukset ja hieno liukuvärjäys. Huono puoli ei näy tässä kuvassa, mutta tv-kameroiden kuvatessa näkyi. En voi sille mitään, mutta mielestäni on erittäin häiritsevää, että mattapintaisen sifongin alla on kiiltävä satiini. Ohuet satiinit tuppaa olemaan juuri sellaisia todella kiiltäviä, ja mielestäni kiilto mattapinnan alla saa lookin näyttämään halvalta, vaikka kankaat olisivatkin maksaneet maltaita. 

Yksi omia suosikkejani oli tämä Lotta Kopran kroko-puku. Puku olisi loistava ilman krokoakin, mutta kroko toi siihen juuri sen verran mielenkiintoa, että se kiilaa kärkikahinoihin. Itse puku krokon alla on täydellisesti istuva ja tyylikkäästi suunniteltu. Itse olen vähän kiikun kaakun sen suhteen, onko musta oikea väri linnan juhliin, koska se on auttamattomasti tylsä, mutta jos laittaa pukuun kultaisen krokon niin tylsyys häviää saman tien :)

Maria Guzenina ja Jenny Packham. Kummatkin ovat lyömättömiä. Rakastuin tähän pukuun palavasti kun näin sen ensimmäisellä vilauksella ja tunnistin sen saman tien. Voisin myös vannoa, että kenen tahansa muun päällä se ei olisi toiminut. Antaisin kuitenkin tosiaan hiukan noottia Marian tukasta, esimerkiksi Jaana Pelkosen simppeli niskanuttura olisi ollut parempi. Edestä look ei näytä ollenkaan niin pahalta kuin takaa. Tai jos tukassa olisi ollut pituutta hiukan enemmän.. 

Mikaela Ingberg ja raitapuku. Raidoissa ei varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta tässä itselläni pistää silmään se, että kaksi alimmaista raitaa ovat irti toisistaan ja kaikki muut kiinni toisissaan. Näyttää siis siltä, että tuo viimeinen raita on lisätty pukuun, koska se on ollut esimerkiksi liian lyhyt. Lisäksi puku ei istu mistään tärkeistä kohdista hyvin. Vyötärö on aivan liian iso ja rintasaumat kääntyy keskelle päin. En tajua miten?

Lisää ei-istuvia vaatteita. Niina Kelon pinkki-musta pitsipuku. Tästä ei oikein osaa sanoa mitään. Koska katseeni ei osu mihinkään muualle kuin tuohon paljaaseen pinkkiin osaan, joka istuu niin huonosti, ettei vaan pysty ymmärtämään. 

Pia Kauman turkoosi puku taas jäi ainakin Ylen pukulähetyksessä täysin Pian hiuskoristeen varjoon. Juontajat puhuivat ainoastaan hiuskoristeesta, jota en edes erottanut tukasta. Mä en sen enempää edes jaksanut tiirailla, kun katselin pukua, joka oli todella kaunis. Se istui hyvin, ja pidin sen ruusukkeista todella paljon. Etuosakin näyttää todella kauniilta, vaikken yleensä pidä tällä lailla leikatuista yksiolkaimisista vaatteista. 

Saana Kemppaisen puku oli varmaan näistä tähän postaukseen keräämistä puvuista se suosikein. Puku oli Katri Niskasen käsialaa, ja vaikka jossain kommentoitiin että puku ei näytä Katrin normaalilta luomukselta, minusta se on vain virkistävää. Mua itseäni harmittaa, että suunnittelijat helposti jämähtää yhteen tiettyyn tyyliin, ja etenkin Katrin kohdalla se on niin selkeä tyyli, että vähän rupeaa tuntumaan toistolta. Tämä puku taas kaikessa ei-Katrimaisuudessaan on ihan täydellinen. Harmaa ja vanha roosa yhdistelmänä oli todella upea, ja mielestäni helma liikkuui todella kauniisti ja puku istuu kuin hansikas. Melkein nostaisin tämän kautta historian kaikista Katri Niskasen puvuista parhaimmaksi. 

Salla Honkapään gladiaattrihenkinen puku pisti heti silmääni kättelyjonossa. Siinä on ihanaa erilaisuutta muihin suomalaisiin suunnttelijoihin nähden, sillä se on lookiltaan yksinkertainen mutta siinä on kuitenkin juju. Toisinaan suomalaisilla on tapana ampua hiukan yli. 

Sari Sarkomaa ja vanha iltapuku. Tämän nähdessäni meinasin tukehtua shampanjaan, sillä puku istui todella huonosti. Rintaosa lätisti rinnat pannukakuiksi ja rinnat itsessään näyttivät roikkuvan aivan liian alhaalla. Mihinkään muuhun ei tässä puvussa oikein pystynyt kiinnittämään huomiota, sillä tuo järkyttävä rintaosasto vei kaiken huomion. Jos pistää vanhan puvun päälleen, sitä saattaisi kannattaa käyttää ompelijalla ennen ihmisten ilmoille lähtemistä..

Shiho Tanakan puku meni kättelyjonossa totaalisesti ohi, mutta kun näin sen kuvan huokaisin ihastuksissani. Musta iltapuku kultaisilla koristeilla ja kirjailuilla toimii täydellisesti. Istuvuudesta en sen kummemmin osaa tämän kuvan perusteella sanoa, mutta tuskin sen istuvuudesa mitään isompaa vikaa on.

Ensimmäisenä tässä postauksessa vilahti punainen pitsipuku, ja tässä kuvassa Tea Riihilahden päällä oleva puku oli vedetty hiukan pidemmälle. Kokonaisuutena pidin enemmän tästä puvusta, sillä takana oli aivan ihana peplum- ja rusettiyksityiskohta ja pääntie oli todella kaunis. Erittäin ajankohtainen ja tyylikäs. Tässäkin tapauksessa joku kommentoi asusteiden väriä, että musta ei kuulemma ole tyylikäs. Omaan silmääni mustat asusteet eivät pistä, mutta tämän toisen kommentoijan ehdottamat nudet kengät ja laukku taas olisivat pistäneet omaan silmääni. Kaikkein paras olisi ehkä ollut kultainen metalliväri. 

Viimeisnä kuvakavalkadissa on Tuula Moilasen pinkki riikinkukkopuku. Pidän itse todella paljon riikinkukkokuvioista ja kokonaisuudessaan tämä puku on ihan kaunis. Tässä näkyy kyllä sitten taas se kiiltävä pohja ja tyllikangas, joka on ehkä pahempi kuin kiiltävä pohja ja sifonki. Tämä puku oli muuten kahteen kertaan juhlissa parin muun puvun kanssa. Tunnistin juhlissa kolme eriväristä Ayanan taftipukua ja kaksi eriväristä Manonin pukua. 
Loppuun on pakko nostaa vielä kaksi ihanaa pukua kahden ihanan tekijän toimesta. Itse arvostan suunnattomasti Aurora Raiskisen ja Saara Toivasen tapaisia suunnittelijoita, jotka tekevät vaatteensa itse. Kummankin puvuista näkyy aina tekijänsä tyyli ja kädenjälki, eikä heidän kohdallaan koskaan tarvitse pelätä sitä, istuuko puku.

Sofi Oksanen on jo vuosia luottanut Auroran taitoihin, eikä syyttä. Auroran ja Sofin mielet selvästi kulevat samoja ratoja, sillä Aurora osaa aina luoda Sofille ihan Sofin näköisen puvun. Jos tämä puku olisi kaikkine pitseineen ja tylleineen kenen tahansa muun päällä, olisi lopputulos iloinen sekametelisoppa, mutta Sofi ja puku toimivat yksiin täydellisesti. Lisäksi kokonaisuuden kruunaa Hannu Viitalan jännittävä hiuskoriste. Aurora, Hannu ja Sofi ovat kaikki varsinaisia taiteilijoita omalla alallaan. :)
Saara on suunnittelijana täysin erilainen kuin Aurora, sillä Saara luottaa usein yksinkertaisuuden voimaan, ja antaa kankaan olla sitä mitä se on. Tämä puku olisi erilaisella yläosalla ollut varsinainen soppa, mutta yksinkertainen yläosa tukee alaosan hötöisyyttä ja toisinpäin. Saara ei koskaan sorru siihen ajattelumaailmaan että pukuun tungetaan kaikki yksityiskohdat, vaan puku pysyy aina tasapainoisena ja sopivalla tavalla kaupallisena.