sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Hääpäivä, osa 7: ruokailu

Pitkästä aikaa taas blogin parissa. Kun pääsimme takaisin juhlapaikalle, siirryimmekin suoraan valmiiseen pöytään. Skippasimme tässä vaiheessa kaikki toivotukset ja oikeastaan käytönnössä sniikkasimme paikalle.

Meille tuli ruuat Catering Ceitaasta, johon olin tutustunut tosiaan kaasoni häissä. Meillä oli pääruokana samaa ruokaa mitä heidän häissään tarjoiltiin, mikä oli hauska yksityiskohta, sillä kaason hääpäiväviikonloppu sattui osumaan juuri samalle viikonlopulle. :) Ruuan lisukkeet oli suunniteltu meidän toiveiden ja teeman mukaan. Valitettavasti itse ruuista ei ole kuvia, sillä nälkäinen morsiuspari taisi ehtiä paikalle ennen kuvaajaa :D

Tässä kuitenkin meidän menukortti, jonka oli muuten tehnyt ja suunnitellut Marjo Leskinen meidän kutsujen tyyliin :)




Ruokailun lomaan mahtui yksi ohjelmanumerokin. Alunperin tämän oli tarkoitus tapahtua ulkona meidän tullessa sisältä, mutta se sitten käytönnön syistä jäi. Mutta olihan se sisälläkin hauska, kun meille tarjottiin ruokajuomaksi shampanjaa miekalla avattuna. Komea näky oli kun korkki lensi ja miekka viuhui. :D Korkki on meillä muistona meidän häävitriinissä (juttua sitten joskus ;) )


Tässä vielä kuva koko meidän juhlatilasta vieraineen. Sumensin syövien ihmisten kasvot :)


Kaikki kuvat on ottanut Vilja Harala <3

torstai 29. joulukuuta 2016

Hääpäivä, osa 6: Kuvaukset

Osa 6, here you are :)

Potrettikuvauksiin suuntasimme Hernesaareen. Halusimme jotain "vähän erilaista" (kuten aika moni muukin).  Emme halunneet liian urbaania, tai etenkään graffiteja. Mutta jotain särmikästä ja vähän rosoista. Ei niin siistiä. Haimme kuviin vähän gangsteri-fiilistä ja tietysti myös vähän perinteiseimpää poseerausta. Päästiinpäs vähän hulluttelemaankin :) Yksi omista suosikeista on kuva, jossa katselemme vastarannalla olevaa laivaa jonka suuntaan aurinko oli laskemassa: se symboloi samalla meillä yhden elämänvaiheen loppua, kun Pete oli juuri lopettanut keikkatyöt.

Meille sattui koko päiväksi paistanut aurinko, uskaltaisinpa väittää että paras kesälauantai koko kesänä säänsä puolesta. Se aiheutti minulle vähän haasteita, sillä silmäni ovat todella valoherkät, ja jouduin pitämään niitä kuvausten aikana melkein koko ajan kiinni. Avasin ne vain kuvien ottohetkellä. Koska pääsimme kuvaamaan vasta viiden maissa, oli aurinko jo aika matalalla. Se loi kuvauspaikalle kivoja varjoja ja tunnelmaa.

Tarkoitus oli ottaa osa kuvista Hernesaaressa ja osa Hietalahden krematoriolla, mutta innostuimme kuvaamaan kaikki kuvat Hernesaaressa. Tämä aiheutti sitten auton kanssa pieniä ongelmia, nimittäin autovanhus olisi pitänyt sammuttaa kuvausten ajaksi. Näin vanha auto ei käynnisty heti sammuttamisen jälkeen uudestaan eli se piti jättää päälle jotta voimme toiseen kohteeseen siirtyä. Liian pitkä tyhjäkäynti taasen aiheuttaa sitten hyytymisongelmia. Meillä kävi siis niin, että yhtäkkiä kuulostelimme auton kuulostavan vähän huonolta. Pääsimme siitä liikenteeseen, mutta lopulta auto hyytyi Hietalahden Nesteen kohdalle. Onni onnettomuudessa, eräs toinen ystävällinen jenkkiautoharrastaja pysähtyi vierelle ja Jemma pummi häneltä kyydin jotta päästiin takaisin juhliin. Olimme kuskin kanssa kilpaa pahoillamme tapahtuneesta. Sain kuitekin myöhemmin viestin että 15 minuutin huilailun jälkeen auto oli taas hyrähtänyt käyntiin.

Kaikki kuvat on ottanut Vilja Harala. :)















Sumensin tämän ystävällisen autoharrastajan kasvot. Jos hän joskus tänne eksyy tai joku hänen tuttunsa, niin haluaisin vielä kiittää isosti ja lämpimästi siitä, että sain survoutua pukuni kanssa etupenkille. Kiitos että pysähdyit avuksi ja kiitos että autoit meidät takaisin juhliin! 

tiistai 20. joulukuuta 2016

Hääpäivä, osa 5: onnittelut ja kuvauksiin lähtö

Vihkimisen jälkeen livahdimme sivuhuoneeseen piiloon siksi aikaa kun vieraat siirtyivät ulos onnitteluja varten. Kun kaikki olivat siirtyneet ulos, tulimme me viimeisenä. En muista ihan tarkkaan kuulutettiinko meidät ulos vai mitä siinä hetkessä tapahtui. Kaikille oli jaettu lasit kuohuvaa ja mekin saimme ne siinä käsiimme.

Siirryimme pihan toiselle puolelle auton eteen saippuakuplien saattelemana. Toinen bestmaneista lausui tervetuliaissanat ja ohjeisti muutenkin päivän kulkua. Sen jälkeen pyörimme vastaanottamassa onnitteluita, otimme kuvia ja nautimme rauhassa lasit kuohuvaa. Otimme yhteiskuvan ennenkuin kiipesimme meidän hääautoon, joka oli upea vuoden 38 Buick. Auton perään oli kiinnitetty sakset, jakoavain ja tölkkejä. Takalasissa oli teksti Challenge Accepted.

Seuraavaksi suunnattiinkin ottamaan potretteja :)












lauantai 26. marraskuuta 2016

Hääpäivä, osa 4: Vihkiminen

Tätä tahtia kun postailen, niin juttua riittää vielä pitkälle ensi vuodelle. Tai sitten nakuttelen kaiken loppuun kahden viikon päästä alkavalla lomalla :) No, asiaan.

Pukeutumisen jälkeen odottelin että kaikki vieraat menisivät sisälle paikoilleen. Kuulin huhua että sulhanen ja bestmanit oli myöhässä ja ilmeisesti heilläkin oli jäänyt pukeutuminen viime tippaan, sillä sain solmia toisen bestmanin rusetin. Oli näin lähelle, ettei sulhanen nähnyt minua kun tuli etsimään bestmaniaan. Äiti ja Emma onneksi estivät :D



Meillä oli vihkimisessä tarkoitus olla ystäväni Kira soittamassa sisääntulokappale ja kaason lauluesitys, mutta polttareissani sattunut ranteen murtuma esti sen. Sisääntulomusiikki soitettiin siis nauhalta ja Kiran järjestämä sijainen soitti Jemman esittämän kappaleen.

Sisääntulomusiikkina meillä oli Love Actually -elokuvasta Portuguese love theme (kappale joka soi taustalla kun Jamie kosii Aureliaa). Olin miettinyt tarkkaan kohdat jossa lähdetään kävelemään, mutta lähetinkin vahingossa Jemman hiukan etuajassa. Itse olin pyytänyt äitiäni ihan viime metreillä saattajaksi, mikä oli hyvä, koska jännitys oli kova.



Muistan vihkimisestä jännityksen. En tiedä oikeastaan mikä siinä eniten jännitti, sulhasen näkeminen, käveleminen kaikkien katseen alla. Olin koko lyhyen vihkimisen ajan ihan jäykkä jännityksestä.
Odotin että itkisin koko ajan silmät päästäni, oletin että kyyneleet tulee viimeistään siinä vaiheessa kun Jemma-kaaso aloitti lauluesityksensä. Mutta mua ei itkettänyt yhtään. Taisin seistä tyhjyyteen tuijotellen koko vihkimisen ajan. Pete sen sijaan herkisteli koko vihkimisen. Jälkeenpäin olenkin naureskellut, että roolit menivät ihan eri päin kuin yleensä.

Jemma-kaaso esitti lainapianistin säestämän Antti Tuiskun Hyökyaallon. Huomattavasti rauhallisempana versiona kuin alkuperäinen. :)






Lauluesityksen jälkeen päästiin itse vihkimisosuuteen, joka oli lyhyt ja ytimekäs. Taisimme kummatkin rentoutua vasta kun alettiin vaihtaa sormuksia. En meinannut millään saada Peten sormusta pujotettua paikoilleen, ja se aiheutti vähän naurahduksia ja rentoutti tunnelmaa. Suudelman jälkeen ilme naamallani muuttui riemuidiootiksi, jota olin sitten koko loppupäivän.





Suudelman kohdalla kaaso painoi soimaan poistumismusiikkimme, jota olin jälleen suunnitellut etukäteen. Tämäkään suunnitelma ei käytännössä toiminut, mutta eipä se häirinnyt. Poistumismusiikkina meillä oli Canon Rock, eli Canon in D:n rokkiversio.


Meillä oli siis siviilivihkimen, ja vihkijän saimme Espoon maistraatista. Siviilivihkimisen peruskaava on erittäin lyhyt, mutta sinne olisi halutessaan saanut lisätä monenlaisia omia asioita. Meillä piti olla vielä loppuun Apassi-intiaanien rukous, mutta unohdin sen ihan kokonaan ja käskin kaasoa aloittamaan poistumismusiikin ennenkuin vihkijä ehti aloittaa runoa. Tämä ei haitannut, emmekä edes hoganneet tätä ennenkuin vasta kun vihkijä tuli jälkeen päin pyytämään unohdusta anteeksi. 

Näin jälkeenpäin mietittynä tajusin, että meidän olisi ehdottomasti pitänyt harjoitelle "vihkiseremonia" etukäteen. Kuunnella porukalla kaikki kappaleet. Mies ei muistanut että sulhanen tulee morsianta vastaan (varmaan koska viimeisimmistä häistä joissa hän on ollut, on niin kauan aikaa) ja nuo kaason ja meidän lähtemiset olisi pitänyt katsoa tarkemmin. Mutta kaikkein tärkein onnistui, eli sanoimme "tahdon" ja pääsimme naimisiin. :) 

Seuraava postaus käsittelee meidän onnittelujamme. Ties vaikka saisin sen aikaiseksi jo huomenna :) 

Kaikki postauksen kuvat on ottanut kuvaajamme Vilja Harala. <3 





tiistai 1. marraskuuta 2016

Hääpäivä, osa 3: Pukeutuminen ja morsiamen asu

Osa 3 tulee nyt :)

Pukeutumiseen jäi todella vähän aikaa, ja valitettavasti kaaso ei ehtinytkään auttaa pukeutumisessa kun samaan aikaan oli soundcheckejä ja kymmenen ihmistä kaipasi jotain samaan aikaan. Onneksi Anni oli paikalla ja noin varttia ennen vihkimistä menin pukeutumaan hätäuloskäyntikäytävään, sillä pitopalvelu oli vallannut käyttööni kaavailemani kabinetin. Varsin glamoröösiä :D

Pukeutuminen meni hyvin, ja kaaso pääsi onneksi vielä ihan loppumetreillä katsomaan että kaikki tukkakoristeet ja muut on hyvin.

Puku

Vuosikausia varjelemani puku oli siis ranskalaisen Cymbelinen mallistosta. Se oli taftia, siinä oli nostaja ja korsettiselkä - kaikkea mikä ei ole muotia nyt. Mutta niin mun näköinen. Puvun malli on Creole, ja tietääkseni sen valmistus ja koko vamistajan jälleenmyynti Suomessa on loppunut.
Pukua korjailtiin hiukan alkuperäisestä: piikkisuoraan yläreunaan tehtiin pieni madallus, sillä suota muoto levensi hartialinjaani. Yläreunan kangastupsukoriste oli alunperin lantiolla, mutta se hajotettiin kahteen osaan ja siihen lisättiin vähän tylliä ja kimallusta. Hörhelö ei tuulessa tykännyt pysyä pystyssä, mutta toisaalta sen idea olikin olla vähän epämääräinen :)
Helmaan lisättiin tylliä, jotta muoto olisi muhkeampi ja pyörämpi. Ihan viime metreillä ompelin vielä itse yhden tyllikerroksen lisää ylemmäs helmaan taftin alle.
Näiden lisäksi pukuun vaihdettiin karkeampi nyörinauha ja vaihdettiin luut metallisiksi spiraaliluiksi, jotta puvun kanssa oli mukavampi olla.
Puvun muutostyöt teki Aurora ja Hanna Fitting Roomilta. Kiitos niistä <3



Hiuskoriste

Hiuskoristeeni oli Design Domin uniikki koriste ja siihen kuului pitsinen ja helmikoristeinen koristeosa ja irroitettava birdcage-verkko. Olin kokonaisuuteen todella tyytyväinen, se oli juuri sellainen kuin olin visioinutkin.

 

Muut korut

Muut korut oli ostettu Etsystä. Kaulakoru oli 60-luvun vintagepukukoru, jota kävin hiukan huoltamassa Widemarkilla. Kaulakoru on ostettu kaupasta nimeltä House of Pretty Parlor. Suosittelen kyseistä liikettä lämpimästi.
Korvakorut oli 8mm plugit, ja käännyin niiden kanssa ulkomaille sen vuoksi, etten ole Suomesta löytänyt riittävän laadukkaita kristalliplugeja. Plugeissa on ametistin värinen iso Swarovskin kristalli sekä ympärillä pienempiä kirkkaita kristalleja. Plugit oli tilattu Jewelry FX -kaupasta, jossa plugivalikoima on älyttömän iso ja upea. Suosittelen sitäkin lämpimästi!


TallennaTallenna

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Hääpäivä, osa 2: Juhlapaikalla

Kiirehdittyämme juhlapaikalle, alkoivat bestmanit, apuun tullut Noora sekä äitini roudaamaan tavaroita. Minulla oli ehdoton roudauskielto, sillä olen niin kova hikoilemaan. Kannoin rappuset alas yhden laatikon, ja hiki nousi pintaan. Toimin juhlapaikalla siis lähinnä käskyttäjänä ja työnohjaajan. Pieni kömmähdys huomattiin tässä vaiheessa kun tajusin että pöytäliinakangasrulla on jäänyt kotiin. Onneksi Pete oli vielä kotona ja liinat saatiin hänen ja juomien kanssa matkaan.

Juhlapaikan laittoon kuului:
-tuolien järjestäminen vihkimistä varten
-pöytien järjestely ja koristelu,
-photoboothin teko
-vihkipaina teko

Koristelut suoritettiin tässä järjestyksessä, bestmanit huolehtivat tuolien ja pöytien roudaamisesta, minä ja Noora hoidettiin pöytäkoristelut ja Jemma photoboothin. Ihan viime metreillä kasasin vielä vihkipaikalle jouluvaloista ja verhotangosta valoverhon. Sen tosin viimeisteli joku muu, koska mulla meni hiukan hermot sen kanssa :D

Meidän pöytäkoristelut onnistuivat yli odotusten. Olin alun alkaen lähtenyt suunnittelemaan koristeluita motolla ennemmin överit kuin vajarit. Ja sitä todellakin tuli. Meillä oli pöydillä mustat pöytäliinat, jokaisella pöydällä ja saumakohdassa peilit, joiden päällä kahden kokoisia maljakoita. Isommissa risuista ja blinginauhoista tehdyt puut ja matalammissa murattiköynnöstä. Murattia oli lisäksi pidempää köynnöstä, josta leikattiin oksia ja pidennettiin valmiita ruukkuja valumaan kaitaliinamaisesti. Jokaisen maljakon välissä oli kaksi kynttilää ja kummassakin pitkässä pöydässä kaksi menu-kehystä. Näiden lisäksi pöydille ripoteltiin kanervan oksia, puolukan varpuja, havuja sekä pieniä mustia timantteja ja mustaa "jäämurskaa".
Jokaisen vieraan paikalla oli lisäksi vieraslahjana mustat rasiat joissa macaronsit, sekä jokaiselle pariskunnalle/vieraalle pieni purkki itse tehtyä omenahilloa. Lisäksi oli lasit, lautasliinat ja ruokailuvälineet katettu valmiiksi. Lautaset otettiin buffetista.

Valitettavasti juhlatilan pienuuden vuoksi kynttilöitä ei voitu laittaa päälle ennen kuin vihkiminen oli ohi, eli suurin kuvat jossa pöydät on juuri laittettu on otettu niin että kynttilät ei vielä pala.

Juhlatilan laiton jälkeen meinasi tulla kiire pukeutumaan...

Kaikki kuvat on ottanut Vilja Harala